Kaukana jossakin olin. Paikka oli pilkkopimeä. En tunnistanut olinpaikkaani, vaikka ympärilläni siinä synkässä pimeydessä olikin paljon tuttuja ääniä ja hajuja. En kuitenkaan, vaikka kuinka mietin kyennyt lopullisesti tunnistamaan mitään, saati ketään aivan varmaksi. En kuitenkaan jaksanut välittää, vaan toivoin voivani aina lojua sielä lohduttavassa lämpimässä pimeydessä kuunnellen äänten sorinaa. Olin onnellinen pitkästä aikaa ja herättyäni kaipasin vain sinne takaisin.