Olin exän kanssa ostamassa autoja, siis nimenomaan useampaa ja riitelimme aiheesta kokoajan (väärän kokoisia, väärän hintaisia, väärän värisiä yms). Lopulta ex-anoppi tuli sanomaan, ettei ymmärrä miksi en voi mennä naimisiin hänen kanssaan ja sitten olimmekin kirkossa, mutta sulhasena olikin joku ihan tuntematon seitsemänkymppinen ukkeli. En suostunut alttarille, joten yleisö kivitti minut niille sijoilleen ja kun luulin jo kaikkien menneen kuulin sinne kivikasan alle kuinka eräs kaverinin sanoi siinä vieressä, että "sinusta nyt ei voi pitää kukaan".

Istuskelin sielä kivikasan alla surkeana kunnes päätin kuitenkin lähteä sieltä pois, piti minusta sitten kukaan tahi ei. Sielä kun oli tylsää. Siirtelin kiviä pitkältä tuntuvan ajan ja kun vihdoin pääsin kurkistamaan ulkomaailmaan en ollutkaan kirkossa vaan Tampereen bussiasemalla. Ihmettelin sitä kovasti enkä tiennyt mihin mennä, tässä vaiheessa tajusin olevani vielä yöpuvussakin. Tajusin kuitenkin pian, ettei kukaan tuntunut sitä huomaavan joten aloin kuljeskella vapautuneesti ympäriinsä. Jossain vaiheessa tuntui siltä, että piti juosta, joten juoksin pitkin jotain katua (muistin vielä herätessäni se nimen, mutta en muista enää) ja hups! törmäsin erääseen tuttavaani joka oli ensin hämmästynyt paikalle tupsahtamisestani ja sitten kiukkuinen ja ajoi minut pois. Harmitti.

Ykskaks olinkin Tukholmassa erään ystäväni kanssa. Lupasi kertoa minulle suuren salaisuuden ja lopulta pitkällisen vänkäämisen tuloksena sen kuiskasikin korvaani, se kuului: "margariiniin jauhetaan punaisia kissoja." Päätin, etten enää koskaan syö margariinia ja heräsin.