Kello kilisi, kolisi ja lauloi. Haparoin sänkyni yläpuolella olevaa hyllyä etsien, mutta sitä ei vain ollut. Lopulta avasin silmäni ja huomasin tuon salaperäisesti ilmestyneen yöpöydän sänkyni vierellä ja siinä nököttävän punaisen herätyskellon. Kello tosiaan möykkäsi soinnikkaasti ja välillä lauleskelikin vanhan naisen äänellä jotakin mikä etäisesti muistutti ihan jotain joululaulua. Sanoista ei kyllä saanut selvää. Sävel kuitenkin oli ainakin tuntuvinaan tutulta ja viittaavan tosiaan joululaulujen suuntaan.
Käskin kelloa vaikenemaan, jonka se sen hämmästyksekseni tekikin ja nousin sängystä. Otin pyyhkeen kaapista ja menin suihkuun. Peseydyttäni huomasinkin oven avaessani etten ollutkaan enää kotona vaan kylpyhuone olikin matkannut jonnekin torille. Siinä sitten vetäisinkin oven äkkiä kiinni (minullahan oli tosiaan vain se pyyhe siinä), laitoin oven lukkoon ja istahdin pesukoneen päälle miettimään mitä tekisin. Mietin ja mietin..
Lopulta päätin vain toivoa olevani kotona ja sitten avata ovea kokeeksi. Ensimmäinen kerta ei onnistunut (olin jossain pimeässä, missä kuului kissan naukunaa), mutta toisella kerralla olinkin jo kotona. Helpotus. Jostain syystä olin ihan varma, että kello oli syyllinen ja heitinkin sen sitten roskikseen, johon se jäi töihin lähtiessäni anelemaan anteeksiantoani. En kuitenkaan välittänyt siitä vähääkään vaan suljin päättäväisesti asuntoni oven ja kävelin kohti autoa lähtiäkseni töihin.
Auto ei kuitenkaan suostunut lähtemään, vaan valitteli päänsärkyä. Olin ihan varma, että mokoma valehteli, mutta kuitenkin päätin sitten lähteä bussilla. Bussipysäkillä oli paljon väkeä. Aika moni tuntui tutulta ja joku moikkasikin, mutta jostain syystä en halunnut vastata kellekään mitään. Varsinkin eräs vihreähiuksinen mies ärsytti minua jostakin syystä kovasti ja lopulta meninkin sitten kuskilta pyytämään, että tämä mies poistettaisiin autosta. Näin tehtiin.
Ykskaks olinkin taas kotona tekemässä ruokaa, makaroonilaatikkoa. Oli ihan hirveä nälkä ja sen lisäksi minua ärsytti kovasti jostakin syystä roskiksessani oleva punainen herätyskello, joka lauloi jonkinasteista joululaulua. Sanoista en kuitenkaan saanut selvää. Kello tuntui välillä puhuvan jotain outoa kieltä, jota kuitenkin ymmärsin. Se pyyteli uudestaan ja uudestaan pois pääsyä roskiksesta jota en kuitenkaan jostain syystä halunnut tehdä. Olin ihan varma, että kello oli tehnyt jotain pahaa ja siis rangaistus oli tarpeen. Lopulta ruoka valmistui, mutta kun avasin uunin oven vuoka lähtikin lentoon ja hypätessäni ikkunasta sen perässä...
..olinkin yht'äkkiä lentokoneessa, joka muistutti muodoltaan ihan makaroonilaatikkoa. Se myös tuoksui siltä. Matkustin rauhassa jonkin aikaa, muta sitten pitikin mennä käymään wc:ssä, mutta kun avasin oven olikin toisella puolella oman kotini keittiö, eikä suinkaan wc. Pistin pelästyksissäni oven kiinni, lopulta kuitenkin uteliaisuus voitti ja avasin oven uudestaan. Tällä kertaa astuin keittiööni, mutta tajusinkin olevani roskiksessani laulamassa joululaulua. Päälläni oli punainen mekko ja joku ei millään päästänyt minua pois roskiksesta vaikka kuinka pyysin ja anelin. Ympärilläni tuoksui makaroonilaatikko.
Käskin kelloa vaikenemaan, jonka se sen hämmästyksekseni tekikin ja nousin sängystä. Otin pyyhkeen kaapista ja menin suihkuun. Peseydyttäni huomasinkin oven avaessani etten ollutkaan enää kotona vaan kylpyhuone olikin matkannut jonnekin torille. Siinä sitten vetäisinkin oven äkkiä kiinni (minullahan oli tosiaan vain se pyyhe siinä), laitoin oven lukkoon ja istahdin pesukoneen päälle miettimään mitä tekisin. Mietin ja mietin..
Lopulta päätin vain toivoa olevani kotona ja sitten avata ovea kokeeksi. Ensimmäinen kerta ei onnistunut (olin jossain pimeässä, missä kuului kissan naukunaa), mutta toisella kerralla olinkin jo kotona. Helpotus. Jostain syystä olin ihan varma, että kello oli syyllinen ja heitinkin sen sitten roskikseen, johon se jäi töihin lähtiessäni anelemaan anteeksiantoani. En kuitenkaan välittänyt siitä vähääkään vaan suljin päättäväisesti asuntoni oven ja kävelin kohti autoa lähtiäkseni töihin.
Auto ei kuitenkaan suostunut lähtemään, vaan valitteli päänsärkyä. Olin ihan varma, että mokoma valehteli, mutta kuitenkin päätin sitten lähteä bussilla. Bussipysäkillä oli paljon väkeä. Aika moni tuntui tutulta ja joku moikkasikin, mutta jostain syystä en halunnut vastata kellekään mitään. Varsinkin eräs vihreähiuksinen mies ärsytti minua jostakin syystä kovasti ja lopulta meninkin sitten kuskilta pyytämään, että tämä mies poistettaisiin autosta. Näin tehtiin.
Ykskaks olinkin taas kotona tekemässä ruokaa, makaroonilaatikkoa. Oli ihan hirveä nälkä ja sen lisäksi minua ärsytti kovasti jostakin syystä roskiksessani oleva punainen herätyskello, joka lauloi jonkinasteista joululaulua. Sanoista en kuitenkaan saanut selvää. Kello tuntui välillä puhuvan jotain outoa kieltä, jota kuitenkin ymmärsin. Se pyyteli uudestaan ja uudestaan pois pääsyä roskiksesta jota en kuitenkaan jostain syystä halunnut tehdä. Olin ihan varma, että kello oli tehnyt jotain pahaa ja siis rangaistus oli tarpeen. Lopulta ruoka valmistui, mutta kun avasin uunin oven vuoka lähtikin lentoon ja hypätessäni ikkunasta sen perässä...
..olinkin yht'äkkiä lentokoneessa, joka muistutti muodoltaan ihan makaroonilaatikkoa. Se myös tuoksui siltä. Matkustin rauhassa jonkin aikaa, muta sitten pitikin mennä käymään wc:ssä, mutta kun avasin oven olikin toisella puolella oman kotini keittiö, eikä suinkaan wc. Pistin pelästyksissäni oven kiinni, lopulta kuitenkin uteliaisuus voitti ja avasin oven uudestaan. Tällä kertaa astuin keittiööni, mutta tajusinkin olevani roskiksessani laulamassa joululaulua. Päälläni oli punainen mekko ja joku ei millään päästänyt minua pois roskiksesta vaikka kuinka pyysin ja anelin. Ympärilläni tuoksui makaroonilaatikko.
Kommentit