Olin järven rannalla ja katselin siniseen veteen. Rantavedessä kisaili pieni kalanpoikasia, joiden lajia en tunnistanut. Kalat kun olivat vaikka minkä värisiä sinisestä violettiin, punaisesta oranssiin ja vaalean vihreästä melkein mustan vihreään. Valkoisia ja mustia kaloja ei kuitenkaan ollut ja ihmettelinkin sitä kovasti.

Siinä katsellessani kaloja viereeni oli tullut mies. Olimme ihan hiljaa kunnes hän vastasi aivan yllättäen tuohon mieltäni askarruttaneeseen kysymykseen mustista ja valkoisista kaloista. "Erilaiset eivät pärjää ryhmässä"; hän sanoi ja jatkoi vielä; "nuo tumman oranssit kalat ovat erikoistuneet valkoisten syömiseen ja nuo vaaleansiniset mustien. Maailma on julma, kalojenkin maailma." Tämän jälkeen mies poistui yhtä yllättäen kun oli siihen viereeni ilmaantunutkin ja hetken siinä vielä oleiltuani tajusin, ettemme olleet oikeasti vaihtaneet yhtäkään sanaa ja silti miehen ääni kaikui edelleen mielessäni..