Jufo III teki come backin singlellä "kissat tekevät kissanpentuja". Muita hittejä olivat mm. "Pori" ja "älä syö minua". Keikkaakin Jufo teki ja minä tietysti olin keikoilla mukana (yleisössä, tietenkin). Puhuttiin tressistä ja jostain ongelmista vaaleanpunaisten karhujen suhteen.. (ongelmista vain kuiskuteltiin..)

Lopulta Jufo katosi, eikä kukaan tiennyt minne. Fanit olivat surullisia ja moni teki itemurhankin siinä surressaan. N. puolen vuoden päästä tulikin sitten Canarialta kortti Jufolta, että voi hyvin ja ettei koskaan tulisi takaisin, oli löytänyt rakkaakseenkin tusinan vaaleanpunaisia nallekarhuja. Mukana oli myös paketti, jossa oli Jufon kaulassa ketjussa pitämä hammasharja ja valokuva vaaleanpunaisista nallekarhuista.

Fanit olivat niin surullisia, että menivät valtakunnalliseen lakkoon jos Jufoa ei saataisi takaisin, joten lopulta presidentti päätti huijata kansaa, että oikeasti Jufo olisikin kuollut ja hammasharja olisi ainoa jäänne Jufo III:sta mitä sapelihammastiikereiden ja viisikymmen metristen haiden jälkeen oli jäljelle jäänyt ja nallekarhu juttu olisi ollut vain ilkeää juoruilua. Seurasi valtakunnallinen 69 päivän (50 kymmentä olisi ollut liian vähän ja 100 liioittelua) suruaika ja hammasharja päätettiin haudata Kultarannan eteisen (?) lattian alle.

Kansa oli mukana hautajaississa tv-screeneiltä ympäri suomen seuraten "Jufon hautajaisia". Screeneiltä nähtiin muun muassa se kuinka joku duunari irrottaessaan lattialaattoja iski itseään taltalla varpaille ja sanoi "perkele!". Siitä ei kuitenkaan loukkaannuttu mitenkään. Kuva vaaleanpunaisista karhuista kulkeutui kuulemma Juicelle, kukaan ei tiennyt miksi, eikä kukaan uskaltanut kysyäkään.