Olin pieni muistitaulu erään tuttavani jääkaapin ovessa. Sellainen tussilla kirjoiteltava, siis. Jostain syystä tuttavani ei käyttänyt muistitauluaan ollenkaan ja minua se harmitti melkoisesti. Kerran sitten irrotin itseni siitä ovesta ja tipuin suoraan alapuolella olevaan roskapussiin. Samassa roskapussiin tartuttiin ja minut kuljetettiin roskien seassa ulos ja siitä edelleen pihalla olevaan suuren suureen roska-astiaan. "Viuh"" vain ja olin sielä muiden roskien seassa ja roska-astian kansi pamahti kiinni vieden valon.

Hetken päästä kun juuri uskoin tottuneeni pimeyteen joku avasi kannen aivan ammolleen tutkaillen samalla roska-astian sisältöä käsillään kaivaen. Yht'äkkiä tunsin että minuun tarrattiin ja samassa silmäni sokaistuvan kaikesta siitä auringonvalon määrästä, joka minua sielä ulkosalla roskiksen ulkopuolella odotti! Mikä valkeus! Löytäjä tuntui olevan kovin otettu löydöstään ja vei minut iloisesti itsekseen pulisten (vai oliskohan hän puhunut puhelimeen?) mukanaan.

Perillä minut lätkäistiin taas uuden jääkaapin oveen, sinne kaikkien iloisen kirjavien jääkaappimagneettien ja muut siinä ovessa lojuvan rihkaman sekaan. Minuun myös kirjoitettiin jotakin ja piirrettiin punaisella tussilla suuren suuri sydän! Voi, että viimein tunsinkin itseni tarpeelliseksi. Varsinkin sitten kun ensimmäisen viestin vastaanottaja pyyhki minut puhtaaksi ja kirjoitti itsekin minuun viestin ilmeisesti löytäjälleni! Voi! Viimeinkin olin tarpeellinen, enkä vain jokin joka lojui nurkissa ihan ilman tarkoitusta. Eihän se ole jääkaappimuistion arvoista elämää! ;)